1. Ilon alla ja murheen alla | sytytimmehän kynttilän | vertauskuvana rakkautemme | parhaimpamme ja herkimmän.

2. Liekki siunattu, tuohustuli, | kastevedessä väreillen | viittatulena valon maahan | palat tuoksuten, haihtuen.

3. Kerran päättyissä tiemme täällä | tuohusliekkien tuikintaan, | hiljaa noustessa rukouksen | käymme niittyä aamun maan.

4. Pala kynttilä hiljaisesti, | puhu sanoitta, kimaltain: | kaikki loppuu, ah, kaikki sammuu, | Isän rakkaus kantaa vain.

Vaeltajan lauluja n:o 76, puolal. säv.