Synninkatumuksen ovet avaa minul­le, oi Elämänantaja, | sillä aamusta var­hain pyrkii sinun pyhään temppeliisi minun hen­­keni, | joka kantaa peräti saastutettua ruu­­miin temppeliä. | Mutta sinä, armollinen, | puh­­dis­ta se laupiaalla armollasi.

Nyt, aina ja iankaikkisesti. Aa­men. | Pelastuksen poluille ohjaa minut, oi Jumalansynnyttäjä, | sillä minä olen hä­peäl­lisillä synneillä saastuttanut sieluni | ja olen suruttomuuteen kaiken elämäni tuh­lan­nut. | Mutta sinä esirukouksillasi vapahda mi­nut | kaikesta saastaisuudesta.

8. stikiirasäv.

Armahda minua, Jumala, | sinun suuresta armostasi! | Pyy­hi pois minun syntini sinun suuresta lau­peu­destasi!

Ajatellen pahojen tekojeni pal­jout­ta | minä, onneton, vapisen | hirmuisen tuo­miopäivän pe­los­ta. | Mutta laupeutesi armoon turva­ten | minä Daavidin tavoin huudan sinulle: | "Ar­mah­da minua, Jumala, | sinun suuresta ar­mos­ta­si!"

6. säv.